KUIN HENKÄYS
Solo exhibition at Gallery AMA, Helsinki, 2025
MAALAUS
Sinä ilmestyt minulle kuin haamu
Varoittamatta, hiljaa,
pieni lintu katsoo pimeään,
tyhjä tuoli tyhjässä nurkassa,
aaltojen pauhu meren äärellä,
valon heijastus kylmän teräksen pinnasta,
auringon säteiden tanssi kaiteella.
Sinä sanot:
”Nuoruus on sitä, kun aikaa on niin paljon, ettei sillä ole arvoa,
sitä kun haaveet kurottavat jonnekin tulevaan, saavuttamattomaan,
ikuisuuden päässä olevaan. Kunnes yhtäkkiä kaikki onkin kääntynyt ylösalaisin ja me olemme täynnä mennyttä.”
Minä kirjoitan sanasi muistiin ja kirjoittaessani mietin rajoja.
Miten jollakin voi olla rajat, joka kuitenkin on ei-olevaista. (Taustalla David Berman laulaa: First life takes time, then time takes life…)
Sinä ilmestyt minulle kuin henkäys
Näkymättömänä ja sanoittamattomana ajatuksena,
pienenä hetkenä jona kaikki on selvää, mutta samalla ei-mitään.
Kunnes
Yritän muuttaa sinut maalaukseksi
ja oletkin vain: Rajallinen, materiaalinen, kysymyksiä täynnä.
